Pari viikkoa meni ohitse niin hulinalla, ettei edes tänne ole ehtinyt kirjoittamaan. Paino on pysynyt ihan samana kuin edellisellä kerralla, mutta en kyllä ole hirveästi edes yrittänytkään laihduttaa. Tai siis olen yrittänyt aina välillä, mutta sitten menee pari päivää välissä etten laske pisteitä ollenkaan. Tyhmempikin tajuaa sen, ettei tuloksia synny sillä tavala. Kyseessä oli ilmeisesti jonkinlainen tympäntyminen laihdutukseen, mutta se on onneksi mennyt ohi. Olen taas kerran saanut revittyä itseäni niskasta ja tsempannut hieman. Tämän viikon pisteissä ylitystä on tullut 6 pojoa, mutta sen saan luultavasti korjattua torstaihin mennessä, jolloin alkaa uusi viikko.

Mietiskelin tuossa, että mistäköhän johtuu, että välillä tuntuu, ettei edes viitsi tarkkailla syömisiä. Tuntuu niin laiskalta ja saamattomalta, että omasta mielestä on ihan sama mitä sitä suuhunsa pistää. Kun ei paino putoa, niin alkaa tuntua siltä, että mitä hittoa tässä nyt edes yrittää kun tuloksia ei tule kuitenkaan. Varmaan se turhautuminen siihen, että paino ei ole pudonnut samaa tahtia kuin parikymppisenä on edesauttanut tympääntymistä koko laihdutukseen. Olen luonteeltani sellainen tuuliviiri, että tämä ahdistuksen tunne pisteiden laskemisessa voi todellakin johtua siitä, että tämän lapsen kärsivällisyys ei ihan riitä tarpeeksi pitkäjänteiseen työhön. =)

Onneksi Denin kanssa sai turistua muutaman sanan ohimennen, niin huomasin, että minä en ole ainoa, joka tällaisia miettii. On se hyvä, kun on joku mukana tässä suuressa kärsimysnäytelmässä =) Tsemppiä!

* Tortoise