Jaahas, tästäkin kirjoituksesta olisi voinut tulla ihan erilainen, jos olisin kirjoittanut sen torstaina punnituspäivän yhteydessä... Eli torstaina kiloja oli lähtenyt kokonaisen yhden kilon verran. Loistosaavutus sinäänsä, mutta menin punnitsemaan itseni uudelleen tänä aamuna ja kilo oli tullut takaisin 300 gramman koron kera. Mitä tästä opimme? Hyvän tuloksen tullessa älä mene puntarille vasta kuin seuraavana punnituspäivänä. Aivan buu!

Miksi se on niin pirun vaikeaa pysyä siinä laihdutusruuassa? Kysyn vaan... Olisiko se, että jotenki sitä antaa helpommin itselleen luvan syödä enemmän tai rasvaisempaa ruokaa, jos tulos on ollut hyvä? Entä sitten kun tulos on ollut todella huono, ja tulee fiilis, että nyt kyllä syön itseni täyteen kaikkea hyvää, kun muutenkin on mennyt paskasti? Miksi hyvän ruuan pitää olla NIIN hyvää, että sitä ei osaa otaa kohtuudella lautaselle? Ja miksi kävin äsken syömässä työpaikan keittiöllä kinkkukiusausta, vaikka en siitä edes kovin paljon tykkää ja päivän/yön kaikki pisteet oli jo käytetty? Ja miksi söin vielä rieskanpalasen juuston kera siihen päälle, vaikka maha oli jo täynnä? Argh! Tuntuu ihan siltä, että en ole vielä tähän ikään mennessä oppinut syömään oikein ruokaa ja minun syömistapani ovat edelleen ihan vääristyneet. Pelottaa hieman, että jos vaikka säkällä saisinkin kilot karistettua toukokuuhun mennessä, niin alan reissun jälkeen paisumaan taas kuin pullataikina samaksi tonnikeijukaiseksi mikä oli lähtötilanteena joulukuussa.

*Tortoise